Professori Antti Räisäselle sosiaalisuus on toisista välittämistä

Räisäsen hyvin tuntevat kollegat luonnehtivat häntä uutteraksi, rohkeaksi ja sosiaaliseksi vastuunkantajaksi. Miten hän itse kokee luonnehdinnat? 

Uuttera

Jos jaksaa tehdä paljon töitä, saa myös paljon aikaan. Olen aina pitänyt hyvää huolta fyysisestä kunnostani, mikä auttaa jaksamaan. Olen juossut yli 100 maratonia. En ole varta vasten matkustanut osallistuakseni juoksutapahtumiin, mutta olen hyödyntänyt työmatkoja ja juossut maratonin, jos siihen on ollut matkakohteessa mahdollisuus. Niin akateemisessa työssä kuin maratonin juoksemisessa tarvitaan päättäväisyyttä. Molemmissa välillä väsyy, mutta jaksaa jatkaa, kun tietää, että maali tulee lopulta vastaan. Juokseminen on myös levollinen tila aivoille ja auttaa edistämään mielessä pyöriviä, ratkaisemattomia asioita. Muistan vielä 45 vuoden jälkeen tarkan paikan, jossa olin juoksemassa, kun sain idean diplomityöni lopetukseen. Silloin minulla ei ollut kynää ja paperia mukana, joten toistelin lauseita mielessäni kotiin asti. Sen jälkeen minulla on aina ollut muistiinpanovälineet mukana lenkillä.

Johtajana ottaa vastuuta

Johdan esimerkillä. En halua määräillä pikku asioissa, vaan mieluummin esimerkin avulla ja maalaisjärjellä. Olen myös pikkutarkka. Mielestäni julkaisuissa, väitöskirjassa ja diplomityössä asiat pitää esittää johdonmukaisesti, viitteet pitää olla oikein merkitty ja kieliasun on oltava huolellista. Jos esitystapa ei ole tiptop, voi syntyä mielikuva siitä, että sisältökään ei ole kunnossa. Olen huomannut, että opiskelijoiden suomen kielen osaaminen on huonontunut, koska muun muassa diplomityöt kirjoitetaan englanniksi. Olen merkannut useita diplomitöitä punakynällä. Vasta kun kirjoitusasu on korjattu, olen pystynyt keskittymään itse sisältöön. Opiskelijoiden on hyvä tottua huolellisuuteen, koska ei tieteellisiin lehtiinkään voi lähettää huonosti kirjoitettua tekstiä.

Rohkea

Koen, että sekä olen että en ole rohkea. Nuorena kaikki pelotti ja jännitti. Diplomityöseminaari jännitti niin paljon, etten nukkunut yhtään edellisenä yönä. Sitten tajusin, että elämästä ei tule mitään, jos ei uskalla. Huomasin, että itsevarmuutta saa lisää, kun valmistautuu huolellisesti esitelmien pitämiseen ja neuvotteluihin. Muistan erään tapauksen, jonka ansiosta itseluottamukseni nousi. Liityimme Euroopan avaruusjärjestöön ESAan vuonna 1987 ja olimme tehneet ehdotuksen ensimmäisestä isosta projektista. Olimme kahden parhaan tiimin joukossa ja neuvottelutilanne jännitti, varsinkin kun minulta kysyttiin antenneista, joiden asiantuntija en ollut. Pystyimme kuitenkin vakuuttamaan raadin, ja saimme rahoituksen.  

Sosiaalinen

Sosiaalisuus on minulle välittämistä. Jos tiedän, että jollain työyhteisössä on hankalaa, yritän auttaa vaikeissakin asioissa. Haluan, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Varsinkin johtajan roolissa on paljon asioita, joita ei voi jättää muiden hoidettavaksi, vaan niihin on itse puututtava. Olen aina halunnut auttaa työyhteisöön tulleita, koska olen aina itse saanut apua maailmalla uusissa työyhteisöissä. Sopeutuminen on vaikeaa, jos jää yksin yhteisön ulkopuolelle. Tuntemattomista välittämisen opin jo lapsuudenkodissa, jonne otimme naapuruston ongelmaperheitä asumaan tilapäisesti. Lapsuudenkokemukseni ja omat vierailuni erityisesti Yhdysvalloissa ovat vaikuttaneet siihen, että haluan auttaa ja välittää toisista.

Eläkkeelle jääviltä on pakko aina kysyä, että miten elämä nyt muuttuu?

Arki muuttuu sikäli, että nyt minulla jää enemmän aikaa metsänhoitoon. Syksyllä on luvassa taimikon harvennusta metsätilalla Pohjois-Savossa. Tiede ei jää kokonaan, sillä jatkan vielä laitoksella emeritussopimuksella. Perehdytän uutta professoria Zachary Tayloria ja ohjaan kahta ensi vuonna väittelevää opiskelijaa. Työhuoneen tyhjentäminen on myös edessä. Minulla on vielä muuttojenkin jäljiltä kansioittain kirjeenvaihtoa, minkä haluan käydä läpi. Läksiäisluentoani varten kävin läpi entisen professorin Tiurin kirjeenvaihtoa, kun halusin tietää, milloin hän on ensimmäisen kerran maininnut ajatuksen millimetrialueen tutkimuksen aloittamisesta. Vuosi oli 1966, mistä kesti vielä 6–7 vuotta ennen kuin tutkimus varsinaisesti alkoi.

Mitä neuvoja antaisit tutkijan uran alussa olevalle?

Akateemisessa työssä ja yrittäjyydessä molemmissa pätee sama asia: pitää olla valmis tekemään enemmän, kuin mistä maksetaan. Pitää ottaa riskejä ja olla valmis tekemään lujasti töitä. Ja uskoa siihen, mitä tekee.

Antti Räisänen

• väitteli Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1980;
• nimitettiin professorin tehtävään radiotekniikan alalle vuonna 1989;
• radiolaboratorion johtajana vuosina 1987–2007 ja radiotieteen ja -tekniikan laitoksen johtajana 2008–2016;
• Teknillisen korkeakoulun vararehtorina vuosina 1997–2000;
• kehittänyt aktiivisesti opetusta ja erityisesti tohtorikoulutusta TKK:n väitöskirjalautakunnan ja myöhemmin Sähkötekniikan korkeakoulun tohtoriohjelman johtajana;
• tutkimuksessa poikkeuksellisen ansioitunut ja vastaanottanut lukuisia kansainvälisiä palkintoja ja arvonimiä;
• Aalto-yliopiston tekniikan tukisäätiö myönsi Räisäselle TKK:n mitalin hänen ansioistaan tekniikan opetuksen ja tutkimuksen kehittämisessä.

Kuva: Dmitri Chicherin